Miten ihmeessä metsässä nuotiolla makkaran paistaminen, valjaissa köydessä roikkuminen tai melonta voivat liittyä NUOTTI-valmennukseen? Hyvät keskustelut käydään usein toiminnan ohessa. Ei kiusallisia hiljaisuuksia vaan luonteva tekeminen, jota jatkaa jutun tauotessa.
Luonnossa olon ja seikkailutoiminnan mahdolliset hyvinvointivaikutukset
Ensimmäinen asia, miksi seikkailumenetelmät soveltuvat myös NUOTTI-valmennnukseen, on ehkä ilmeisin – luonnon hyvinvointivaikutukset.
Seikkaillessa pääsee usein nauttimaan luonnon hyvinvointivaikutuksista, vaikka toisinaan seikkaillaankin sisätiloissa. Seikkailuprosesseilla on kuitenkin myös omia hyvinvointivaikutteitaan.
Fysiologisten liikuntaan ja luontoon pohjautuvien vaikutuksien lisäksi seikkailija saattaa oppia itsestään ja taidoistaan, havaita onnistumisen kokemuksia, kokea pärjäävänsä vaikeissa olosuhteissa, epäonnistua ja yrittää uudelleen… Tämän tyyppisillä kokemuksilla voi olla suuriakin vaikutteita meidän omaan tarinaan itsestämme.
Ne saattavat myös haastaa aiemmat käsitykset itsestämme. Pitkään kotiin jumiutunut voi pitää itseään kykenemättömänä yksinkertaisiinkin askareisiin, mutta sitä on vaikeampaa uskoa itsestään, jos on havainnut uineensa avannossa tai kiipeävänsä kalliolla. Nämä ovat kuitenkin kuntoutuksen kontekstissa usein positiivisia sivutuotteita ja yhtä lailla saattavat toteutua harrasteryhmissä ja omissa seikkailuissa.
Seikkailutoimintojen puoleensavetävyys ja yhteinen mielenkiinto
Voi olla, että ammatillinen tulevaisuus ahdistaa. Voi olla, että mielellään kävisi suunnitelmiaan läpi jonkun asiaan perehtyneen kanssa. Voi olla, ettei siitä huolimatta yhtään huvita istua pöydän ja muistikirjan äärelle tunniksi jonkun vieraan ihmisen toimistoon. Seikkailun puoleensavetävyys voi olla todella näppärää valmennusprosesseissa, joissa asiakkaan mielenkiinto työskentelyyn olisi muuten vähäinen.
Joillekin on vaikea sitoutua ikävystyttävään lätinään pöydän ja mahdollisten kahvikuppien äärellä. Jousiammunta sen sijaan saattaa houkutella aika paljon. Innostuneena ja motivoituneena on usein helpompi rupatella ja visioida tulevaisuuden suunnitelmia. Ja tämä toimii yhtä lailla työntekijään kuin asiakkaaseen. Kun molemmat viihtyvät yhteisen asian äärellä, on toiseen luottaminen ja asioiden jakaminen luontevampaa.
Aitojen kokemusten äärellä toimiminen
Aidot kokemuksen ovat vaikeasti määriteltävä asia. Jos asiasta on kokemusta, siitä on toisaalta myös usein helppo saada kiinni. Eihän missään nimessä voi kenellekään millään reissuilla huippuelämyksiä ja mullistavia kokemuksia lupaamaan lähteä. Ne kun tapahtuvat ihmisen sisällä ja ovat yhtä paljon kiinni ihmisestä itsestään kuin olosuhteista joissa ne tapahtuvat.
Fakta kuitenkin on, että seikkaillessa ”aitoihin kokemuksiin” usein törmää ja kun ne koetaan tai havaitaan yhdessä, niistä saa toisinaan upeita keskusteluja aikaan. Toisinaan näiden keskustelujen pohjalta koetamme saada seikkaillessa koetun ratkaisumallin siirrettyä arkisiin tilanteisiin ja arjen työkalupakkiin. Se on metaforan ja vertauksien työmaata, mutta tuottaa toisinaan ihan mielenkiintoisia tuloksia.
Esimerkiksi kiipeillessä havaitsee herkästi sen, että jos asiaa kokeilee vain yhdellä tavalla ja vain yhden kerran, pääsee harvoin sinne, minne toivoisi pääsevänsä. Yrittämällä saa uutta ymmärrystä käsillä olevasta haasteesta, joka voi muuttaa seuraavan kerran lähestymistapaa. Yrityksen ja erehdyksen kautta pärjää niin kiipeilyseinän kuin ruoanlaiton kanssa. Ja aika monen muunkin haastavan homman.
Seikkailun edellyttämä sitoutuminen, toimijuus, itseen ja toiseen luottamus
”Seikkailu on prosessi”. Se lähtee ideasta, etenee suunnittelun kautta toteutukseen ja sisältää usein lopuksi järjestelyä ja läpikäyntiä. Toimistotapaamisen voi ajan ja hermojen loppuessa pysäyttää kuin seinään, mutta seikkailu täytyy saattaa jossain muodossa päätökseen, vaikka suunnitelmat muuttuisivatkin tai aikataulut kiristäisivät tahtia. Seikkailut vaativat sitoutumista. Käsityksen siitä mihin ollaan ryhtymässä ja luottamusta asian läpiviemiseen.
NUOTTI-valmennuksissa tämä tarkoittaa kahden kesken sopimista siitä mitä haluamme tehdä, miten suhteutamme sen käytettävissä olevaan aikaa ja resursseihin, miten huolehdimme toistemme turvallisuudesta ja hyvinvoinnista ja mihin tällä kaikella tähtäämme. Jokainen toteutunut tapaaminen tähän malliin sisältää paljon yhteistyön ja vuorovaikutuksen treenaamista, vastuun ottamista ja luottamusta.
Seikkailun toteuttamisen edellyttämät vaiheet ovat hyvin identtisiä elämän muiden suunnitelmien ja tavoitteiden toteuttamisen kanssa. Ajatus, suunnitelma, luottamus itseen ja muihin, toimeen tarttuminen ja asioiden vieminen maaliin asti jälkipyykkiä laiminlyömättä. Tärkeiden taitojen tekemällä oppimista. Learning by doing.
Tällainen työskentely edellyttää asiakkaalta enemmän sitoutumista ja panosta kuin vain paikalle ilmestyminen, sekä pakottaa työntekijän ottamaan hänet mukaan ”miehistöön”. Tuen passiivisesta vastaanottajasta voi tulla tärkeä toimija omassa prosessissaan.
Yhdessä oleminen
Me tehtiin. Kokemus yhteydestä, rinnakkain olosta, turvasta, jakamisesta. Tässä kokemuksessa on voimakasta vaihtelua yhteyden kokemisen syvyydessä.
Isovanhemmat ja lapset metsään! -tiimin puuhasteluista kuulee ihan loistavia kokemuksia ja muistoja yhdessä isovanhemman kanssa tekemisestä, olemisesta ja kokemisesta. NUOTTI-valmennuksessa ei edes tähdätä samaan syvyyteen, mutta yhteisen tekemisen äärellä keskusteleminen ja sen äärelle hiljentyminen ja rauhoittuminen voi silti olla merkityksellistä ja tärkeää. Se on luontevaa yhdessä oloa ja johtaa usein rentoon, rönsyilevään keskusteluun ja miellyttävään hiljaiseen pohdintaan.
Mainitsin Aamos MLL:n kahvihuoneessa pohtineeni NUOTTI-nuoren kanssa, mitähän Kelan virkailijat pohtisivat tapaamisestamme, jos voisivat kärpäsinä katossa katsella, kun heittelemme kivilingoilla kiviä sillan alta mereen. Sisäistä prosessia ei välttämättä huomaa ulkoapäin katsellessa. Merkittävä osa ajatustyöstä tapahtuu päidemme sisällä hiljaisuudessa ja se voi pöydän ääressä hukkua kiusallisuuteen.
Loistava esimerkki hyvästä rennosta keskusteluilmapiiristä on automatkoilla juttelu. Matkalla autossa tulee usein juteltua ihan mielettömiä keskusteluja ihan muissakin konteksteissa kuin kuntoutuksessa. Matkalla ei tarvitse olla koko ajan äänessä eikä katsekontaktissa.
Autossa istuminen on meidän työyhteisössäkin niin tunnustettua laatuaikaa, että innostumme aina kun kuulemme pitkistä ajomatkoista koulutuksiin tai konferensseihin. Viimeisimpänä esimerkkinä Norjan reissun 12 tuntia per suunta tiimikaverin ja muiden kollegoiden kanssa oli lähes yhtä arvokasta kuin itse reissu!
Kokemus yhteydestä, rinnakkain olosta, turvasta, jakamisesta. Siksi myös NUOTTI-valmennuksessa voidaan myös seikkailla.
Valtteri Liimula
NUOTTI-valmentaja, kuntoutustyöntekijä, seikkailuohjaaja, sosionomi (AMK)
