Lapsi löi, puri ja potki äitiä ja muita perheenjäseniä. Lapsi ei kuunnellut. Hänen käytöksensä oli arvaamatonta, jopa itsetuhoista. Muut perheenjäsenet eivät enää halunneet olla lapsen kanssa tekemisissä. Seinä tuli vastaan. Äiti väsyi ja oli kiukkuinen. Miten toimia tilanteessa, kun voimat eivät enää riitä? Miten tehdä perheestä taas perhe?
Vaihtoehtona huostaanotto
”Minä ja lapsi voimme todella huonosti. Yhteys oli kadonnut meidän väliltämme. En saanut lapseen kontaktia. Myös koko muu perhe voi huonosti ja olimme kaikki yhtä neuvottomia”, kertoo lapsen äiti.
Perheen vaikean tilanteen takia sosiaalityöntekijä mietti jopa lapsen sijoitusta ja huostaanottoa. Vaihtoehtona oli myös laitosmuotoinen perhekuntoutus.
Lopulta päätettiin lähteä liikkeelle kotiin tehtävästä perhekuntoutuksesta. Tämä vaihtoehto tuntui äidistäkin oikealta lähestymistavalta.
Kotiin tehtävä perhekuntoutus
Kotiin tehtävä perhekuntoutus on tarkoitettu pääasiassa lastensuojelun avohuollon asiakkuudessa oleville lapsille, joiden arvioidaan hyötyvän intensiivisestä koko perhettä koskevasta työskentelystä. Sen tavoitteena on usein tukea ja korjata perheen sisäistä vuorovaikutusta sekä edistää perheen selviytymistä arjessa.
”Olen itse lukenut kotiin tehtävästä perhekuntoutuksesta netistä ja minä itse ehdotin sitä. En kokenut laitosmuotoista kuntoutusta meille hyväksi”, toteaa äiti.
Sosiaalityöntekijällä oli kuitenkin omat epäilyksensä siitä, toimisiko kotiin tehtävä perhekuntoutus tämän perheen kohdalla.
”Oli paljon ennakkoluuloja siitä, miten kotiin tehtävä perhekuntoutus onnistuisi tässä perheessä ja ylipäätään kotiin tehtävä perhekuntoutus. Huolta herätti myös äidin sitoutuminen ja lapsen reagointi uusiin ihmisiin ja äidin jaksaminen vastaanottaa säännöllisiä tapaamisia kotiin.”
”Lisäksi mietitytti kemia äidin ja Aamoksen työntekijöiden välillä. Olitte minulle uusi palveluntuottaja, enkä tiennyt, millainen ammattitaito teillä on”, jatkaa sosiaalityöntekijä.
Odotukset kotiin tehtävästä perhekuntoutuksesta
Äidin puolelta kotiin tehtävän perhekuntoutuksen odotukset olivat selkeät – saada apua.
”Mietitytti kuitenkin, miten jaksan. Oli jonkun verran ennakkoluuloja työntekijöitä kohtaan, että millaisia he ovat ja ymmärtävätkö he kokonaisuuden. Sekä se, että tulenko kuulluksi”, äiti kertoo.
Sosiaalityöntekijä koki ensisijaisen tärkeänä, että kotiin tehtävä perhekuntoutus lisäisi äidin ymmärrystä siitä, miten toimia erityislapsen kanssa. Myös lapsen arjen rutiinit haluttiin säilyttää.
Tapaamiset kotona
Äiti koki kotiin tehtävän perhekuntoutuksen turvallisena, koska työskentely tapahtui kotona turvallisessa ympäristössä. Myös avoimuus, rehellisyys ja työntekijöiden pysyminen samana koko kuntoutuksen ajan helpottivat puhumista myös vaikeista asioista.
”Kuntoutuksen aikana keskusteltiin – todella kipeistäkin asioista. Pohdimme myös minun ja lapsen suhdetta, vahvuuksia, kommunikointia ja rajoja. Suunnittelimme ja otimme käyttöön uusia rutiineja. Ulkoilimme. Pohdimme myös, mikä minulta sujuu hyvin ja mitä tarvitaan enemmän”, kertoo äiti.
Tarpeet otettiin huomioon
”Lapsi ja lapsen tarpeet otettiin huomioon tosi hyvin. Ikätason ja diagnoosin mukaisesti, lapsen toiveita kuunnellen. Kun lapsi oli paikalla, mentiin hänen ehdoillaan eikä puhuttu asioista, joita hänen ei sopinut kuulla”, toteaa äiti.
Äiti koki, että myös vanhemman elämäntilanne huomioitiin alun kankeuksien jälkeen hyvin.
”Aluksi se vähän takkusi, ja tuntui, etten tullut ymmärretyksi. Nopeasti tilanne kuitenkin muuttui, ja koko todella moninainen, monisairas uusioperhe ja äidin omat haasteet otettiin loistavasti huomioon.”
Aamoksen kuntoutustyöntekijä Kimmo Reunasen mukaan työskentelyn alussa oli ensiarvoisen tärkeää rakentaa luottamuksellista ja turvallista työskentelyilmapiiriä perheen kanssa.
”Piti kuunnella tarkkaan ja ottaa huomioon juuri tämän kyseisen perheen ja yksilöiden elämäntilanteet ja –kokemukset, elinolosuhteet, toiveet ja tarpeet sekä edellytykset työskentelylle. Tämä tarkoitti asettumista tasavertaiseen työskentelysuhteeseen, jossa yhdessä alettiin pohtia keinoja perheen arjen ja erityisesti vanhemmuuden tukemiseksi. Keskustelu oli dialogista, ja siinä tuettiin vanhemman mentalisaatiokykyä ja nostettiin esiin lapsen iänmukaista kehitystä tukevia keinoja. Lapsen varhaisvaiheiden käsittely ja elämänkokemusten huomiointi suhteessa nykyiseen käyttäytymiseen sekä äidin henkilökohtaiset haasteet ja omien ylisukupolvisten elämänkokemusten pohdinta peilattuna hänen omaan toimintaansa vanhempana edellytti luottamuksellisen ja turvallisen suhteen rakentamista perheen ja työryhmän välille”, Kimmo Reunanen kertoo.
Äidin kanssa havaittiin, että lapsi käyttäytyy monessa tilanteessa pienemmän lapsen tavoin, ja todettiin, että se oli hänen tapansa tuoda esiin omia tarpeitaan äitiä kohtaan. Keskusteltiin tilanteiden äidissä herättämistä tunteista ja niiden vaikutuksista hänen toimintaansa sekä pohdittiin lapsen sisäistä kokemusta ko. tilanteissa. Näin toimimalla heräteltiin äidin kykyä erottaa lapsen ja omat tunnetilansa toisistaan. Kuntoutuksen alkuvaiheessa lapsen tunnetilat tarttuivat äitiin ja hänen toimintakykynsä lamaantui. Tilanteita harjoiteltiin alkuun konkreettisesti kädestä pitäen menemällä niin lähelle lasta, kuin se kummankin osapuolen kannalta oli mahdollista.
Myös sosiaalityöntekijän suuntaan työskentely näytti sujuvan hyvin.
”Olitte joustava ja empaattinen työryhmä. Asetuitte äidin ja hänen perheensä asemaan ammattitaitoisesti. Näytti siltä, että mielikuvitus myös perhekuntoutuksessa on mahdollista!”.
Minkälaisiin tuloksiin kotiin tehtävällä perhekuntoutuksella päästiin?
Työskentely kesti alkuun intensiivisesti kolme kuukautta. Sitten pidettiin pieni tauko ja taas tapaamisia jatkettiin hieman harvemmin, kerta viikkoon.
Tulokset olivat erittäin lupaavat – niin perheen, sosiaalityöntekijän kuin perhetyötä tehneen työntekijänkin näkökulmasta.
”Minun ja lapseni suhde läheni. Uudet rutiinit ovat auttaneet arjessa. Olen lisäksi alkanut ymmärtää lastani ja tämän tunteita paremmin, ja meille on tullut enemmän läheisyyttä”, toteaa äiti tyytyväisenä. ”Olen myös oppinut vetämään rajoja ja aika lailla myös pitämään niistä kiinni. Arki on ollut helpompaa.”
Äiti arvioi, että hänen oma tunteiden hallintansa on kehittynyt. Hän on itsevarmempi, pitää asettamistaan rajoista kiinni, eikä enää suhtaudu lapsen käytökseen kodin ulkopuolella pelokkaasti tai häpeillen. Äiti arvioi myös lapsen tunnesäätelyn kehittyneen huomattavasti parempaan suuntaan. Lapsen koko olemus on nykyään rennompi ja heidän välillään on positiivisempi yhteys, ja he ratkovat yhdessä äidin johdolla eteen tulevia arjen pulmatilanteita. Myös lapsen koulunkäynnissä on tapahtunut selkeää edistymistä. Vahvoja tukitoimia koulussa on alettu purkaa ja lapsi suoriutuu koulusta yhä paremmin ikätasonsa mukaisesti.
Lapsi arvioi perhetyön hyötyjä: ”En saa enää niin paljon rage-kohtauksia. Äiti on muuttunut jotenkin parempaan suuntaan. Äidin kanssa on paljon helpompi olla. Äiti on turvallinen.”
Tulokset ovat näyttäytyneet myös sosiaalityöntekijälle samalla tavalla.
”Lapsi on rauhallisempi ja äiti osaa rajata lasta. Perheen arjesta on tullut tasapainoisempaa ja arjen rutiinit ovat tulleet osaksi heidän arkeaan”, selventää sosiaalityöntekijä. ”Äiti myös luottaa sosiaalitoimeen paremmin kuin aikaisemmin. Lapsen sijoituksesta kodin ulkopuolelle ei enää keskustella, hänen on hyvä olla kotona äidin kanssa. ”
”Teette todella arvokasta työtä”
Äiti halusi vielä lähettää kiitokset työntekijöille, jotka työskentelivät heidän kanssaan:
”Kiitos kehuista, tuesta, neuvoista ja kannustuksesta. Kiitos, että annoitte meille mahdollisuuden. Kiitos avoimuudesta ja rehellisyydestä. Teidän kanssanne on ollut helppo työskennellä. Teette arvokasta työtä.”
